viittauskäytännöille

Viittauskäytännöille tarkoitetaan kirjoittamisen käytäntöjä, joiden avulla lukija voi paikantaa ja tarkistaa käytetyt lähteet sekä käyttää niitä oman työnsä rakentamisessa. Viittaukset palvelevat sekä lähteiden tunnustamista että tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja todennettavuutta. Viitteet voivat olla sekä tekstin sisäisiä (in-text) viittauksia että erillisiä lähdeluetteloita tai bibliografioita; käytetyt muodot vaihtelevat tieteenalasta ja julkaisusta riippuen.

Yleisimmät viittauskäytännöt jakautuvat lähde- ja tyylisääntöihin. Tekstiin sijoitetut viitteet voivat olla author-year -tyyliä (esim. (Koskinen, 2020)) tai numeroituja viitteitä [1]. Lähdeluettelo sisältää täsmälliset tiedot kustantajasta, julkaisuvuodesta, otsikosta sekä alkupäivämäärän ja mahdolliset verkkolähteet. On tärkeää erottaa suora lainaus ja parafraasi: suora lainaus vaatii lainausmerkit ja sivunumero (tai kerroksen tarkka sijainti), parafraasi edellyttää lähdeviitettä. Lähteiden valinnassa on pyrittävä luotettavuuteen ja relevanssiin; ensisijaiset ja vertaisarvioidut lähteet sekä alkuperäisteokset ovat etusijalla.

Vakiintuneet tyylit mukaan lukien APA, MLA, Chicago, IEEE ja Vancouver ohjaavat viitteiden muotoa ja järjestystä. Aineistonhallintatyökalut (esim. Zotero, EndNote, Mendeley) voivat helpottaa viitteiden hallintaa ja väärien lähteiden välttämistä. Eettinen viittaaminen edellyttää tarkkuutta, väitteiden oikeellisuutta ja plagioinnin välttämistä sekä verkkolähteiden luotettavuuden ja saavutettavuuden merkitsemistä.