vetojäykkyyden
Vetojäykkyys on materiaalin vastustuskyky venymälle kuormituksessa. Se kuvaa, kuinka paljon muodonmuutosta materiaali sietää, kun siihen kohdistetaan suuntautuvaa vetoa. Usein vetojäykkyys määritellään lineaarisella alueella, jossa jännitys σ ja venymä ε noudattavat suhdetta σ = E·ε. Tässä E on Youngin moduuli eli jäykkyys, joka kuvaa materiaalin vastustuskykyä muodonmuutokselle. Vetojäykkyyttä mitataan tavallisesti yksivaiheisessa jännitys-venymä-kokeessa (vetokoe), ja tuloksena saadaan moduli E sekä mahdolliset epälineaarisuudet, epäjäävätköhät tai muodonmuodon kehitys kokeen edetessä. Standardit kuten ISO 527, ASTM D638 ohjaavat menetelmiä.
Materiaalien E-arvot vaihtelevat laajasti. Teräksillä E on noin 200 gigapascalia (GPa), alumiinilla noin 70 GPa, puulla
Käytännön merkitys on keskeinen materiaalien valinnassa ja suunnittelussa: vetojäykkyys vaikuttaa rakenteiden ja komponenttien jäykkyyteen, muodonmuutoksen hallintaan