vesiviljelyjärjestelmissä

Vesiviljelyjärjestelmät eli hydroponia tarkoittaa kasvien kasvatusta ravinneliuoksessa ilman perinteistä maaperää. Juurien tuki voi tulla kasvualustasta, kuten kookoskuidusta tai perliitistä, tai joskus ilman kasvualustaa suorassa liuoksessa. Ravinteet, happamuus ja hapetus ovat kontrolloitua ympäristötekijöitä, joita säädetään tavoitteellisen kasvun saavuttamiseksi.

Kasvu perustuu tarkasti hallittuun ravinneliuokseen, jonka koostumus sekä pH-arvo ja sähkönjohtokyky (EC) vaikuttavat juuriston toimintaan. Yleisimpiä juurien hapettamisen ja ravinnejuoksun järjestelyjä ovat kiertävä liuos, jatkuva upotus tai ajastettu kastelu. Juurien saama happi sekä juurikasvun tukeminen ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat satoon ja kasvuun.

Järjestelmätyypit ovat monimuotoisia. NFT-tyyppisessä järjestelmässä ravinneliuos virtaa ohutkerroksena juurien ympärillä; DWC- eli deep water culture –järjestelmässä juuret roikkuvat hapetetussa liuoksessa suoraan; ebb-and-flow -järjestelmissä juuret saavat erilaisia jaksoittaisia haihtumis- ja huuhteluhetkiä; drip-järjestelmät antavat ravinnejuoksua kasvupaikkaan pieninä annoksina. Myös aeroponiikka ja muu ilma-juurikeskeinen tekniikka ovat kehitettyjä vaihtoehtoja.

Vesiviljelyn etuja ovat tarkka ravinne- ja vedenkäytön hallinta, pienempi vedenkulutus ja mahdollisuus suurentaa satoa sekä viljelyalueen riippumattomuutta maaperäolosuhteista. Haasteita ovat energiankulutus, järjestelmän monimutkaisuus, riskit veden laatuun ja tautien sekä ravinnekasvun hallintaan.

Sovellukset kattavat sekä kotipuutarhat että kaupallisen viljelyn vihanneksilla, yrteillä ja marjoilla sekä koulutus- ja tutkimuskäytön. Vesiviljelyä käytetään erityisesti stedolla, jossa maaperäolosuhteet ovat epäedulliset tai tilan tilankäyttö on rajallinen.