vesitehokkuus

Vesitehokkuus tarkoittaa vesivarojen käytön tehokkuutta suhteessa saavutettuun tulokseen. Se kuvaa, kuinka paljon haluttua tuotosta syntyy jokaisesta käytetystä vesimäärästä. Käytännössä mittarit ja tulkinta riippuvat kontekstista, kuten maataloudesta, teollisuudesta tai kaupunkien vesihuollosta.

Yleisimpiin määritelmiin kuuluu biophysikaalinen vesitehokkuus, joka mittaa tuotetun biomassan tai sadon määrän per käytetty vesimäärä. Esimerkiksi satoa tai biomassaa kohti käytetty veden määrä voidaan esittää yksiköinä kg/m3 tai t/ha per millimetri ET (evapotranspiraatiota). Taloudellinen vesitehokkuus mittaa puolestaan taloudellista arvoa per käytetty vesimäärä, esimerkiksi euro per kuutiometri vettä. Osa sovelluksista yhdistää sekä biophysikaalisen että taloudellisen näkökulman.

Käyttökohteet ja sovellukset ovat muun muassa maatalous, teollisuus, energiantuotanto sekä kaupunkien vesihuolto. Maataloudessa vesitehokkuutta kehitetään paremmilla kastelumenetelmillä ja kastelun ajoituksella. Teollisuudessa keskitytään prosessien vedenkierrätykseen ja jäännösvetien vähentämiseen. Kaupungeissa huomioidaan kierrätys- ja sadevesien käyttö sekä vesitehokkaat laitteet.

Parannuskeinot sisältävät tehokkaammat kastelutekniikat, veden kierrätys, sadevesien hyödyntäminen sekä prosessien ja laitteiden optimointi. On tärkeää huomioida, että korkea vesitehokkuus ei aina tarkoita korkeinta kokonaistuotantoa, joten kontekstin ja tavoitteiden huomiointi on oleellista.