vesipitoisuuteen

Vesipitoisuus on termi, jota käytetään kuvaamaan aineen veden määrää suhteessa sen kokonaismäärään tai tilavuuteen. Se kertoo, kuinka kostea materiaali on, ja vaikuttaa sen fysikaalisiin ominaisuuksiin sekä käyttö- ja säilyvyysominaisuuksiin. Vesipitoisuus voidaan ilmoittaa eri tavoin: gravimetrinen vesipitoisuus (massaprosentti kuivaan aineeseen nähden) ja tilavuuspitoisuus (veden tilavuus suhteessa kokonaisvolyymiin).

Gravimetrinen vesipitoisuus w määritellään massana veden Mw suhteessa kuivaan aineen massaan Md: w = Mw / Md. Usein tulos esitetään prosentteina. Tilavuuspitoisuus θ kuvaa veden tilavuutta suhteessa kokonaisvolyymiin: θ = Vw / V.

Mittaaminen riippuu kohteen luonteesta. Yleisiä menetelmiä ovat kuivatusmenetelmät (loss on drying, LOD), joissa aine kuivataan ja veden poistuma mitataan; tavanomainen kuivauslämpö on noin 105 °C. Vähemmän häiritseviä tai tarkempia tuloksia antaa Karl Fischer -titraatio, joka mittaa veden määrää nesteissä ja joissakin kiinteissä aineissa. Itse mittausmenetelmät valitaan kohteen ja halutun tarkkuuden mukaan.

Merkitys: vesipitoisuus vaikuttaa moniin ominaisuuksiin, kuten makuun, koostumukseen, säilyvyyteen sekä mikrobitoimintaan. Se on keskeinen muuttuja elintarvikkeiden laadunhallinnassa, rakennusmateriaalien kosteuskäyttäytymisessä, maaperän hydrologiassa ja teollisessa prosessoinnissa. Vesipitoisuuden ohjaus ja ylläpito ovat yleisiä tavoitteita sekä tutkimuksessa että käytännön tuotannossa.