vesikäsittelymenetelmiä

Vesikäsittelymenetelmiä ovat prosessit, joita käytetään veden puhdistamiseen sen käyttökelpoisuuden parantamiseksi. Näitä menetelmiä sovelletaan moniin eri tarkoituksiin, kuten juomaveden tuottamiseen, jäteveden käsittelyyn ennen sen laskemista takaisin luontoon ja teollisuusprosesseissa käytettävän veden laadun säätelyyn.

Yleisiä mekaanisia menetelmiä ovat suodatus, jossa kiinteät epäpuhtaudet poistetaan vedestä erilaisten suodatinmateriaalien avulla. Tämä voi sisältää hiekkasuodatusta tai hienompaa membraanisuodatusta. Sedimentointi on toinen mekaaninen prosessi, jossa painovoiman avulla kiinteät hiukkaset laskeutuvat pohjalle.

Kemialliset menetelmät hyödyntävät kemikaaleja veden puhdistamiseksi. Koagulaatio ja flokkulaatio ovat yleisiä, joissa lisätään kemikaaleja, jotka saavat pienet epäpuhtaudet muodostamaan suurempia kokkareita, jotka on helpompi poistaa. Desinfiointi on tärkeä vaihe, jossa käytetään esimerkiksi klooria, otsonia tai UV-säteilyä mikrobien tuhoamiseksi. Hapetus ja pelkistys ovat kemiallisia reaktioita, joilla muutetaan epäpuhtauksien kemiallista muotoa helpommin käsiteltäväksi tai vaarattomammaksi.

Biologiset menetelmät käyttävät eläviä organismeja, kuten bakteereja, epäpuhtauksien hajottamiseen. Aktiiviliete-menetelmät ovat yleisiä jätevedenpuhdistamoilla, joissa mikrobit hajottavat orgaanista ainetta. Aerobiset prosessit tapahtuvat hapellisissa olosuhteissa, kun taas anaerobiset prosessit etenevät ilman happea.

Fyysis-kemialliset menetelmät yhdistävät usein mekaanisia, kemiallisia ja biologisia periaatteita. Esimerkiksi ioninvaihto on menetelmä, jolla poistetaan liuenneita aineita vedestä vaihdettavilla ioneilla. Käänteisosmoosi on membraanipohjainen prosessi, joka poistaa tehokkaasti sekä liuenneita suoloja että muita epäpuhtauksia korkean paineen avulla.