vesihidraatteja

Vesihidraatit ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka sisältävät vedenmolekyylejä kiinteän aineen kristallirakenteessa. Vesimäärä on osa yhdisteen kaavaa, kuten CuSO4·5H2O, ja vesimolekyylien kiinnittyminen voi olla rakennusvesi (lattice water) tai koordinoitua vettä, jota ionin ympärille on sitoutunut.

Vesihidraattien muodostuminen tapahtuu, kun jakeet kiteytyvät vesiliuoksesta, ja niiden kristalleihin sitoutuu tietyssä määrässä vettä. Tämä veden määrä määrää hydraatin ominaisuudet ja usein myös sen fyysiset piirteet, kuten väri ja sulamispiste. Vesihidraatit voivat menettää veden lämmitettäessä, jolloin syntyy anhydridimuoto. Dehydrataatio on tavallisesti toistettavissa (rehydratointi), jolloin vesihidraatti voidaan palauttaa kosteutta sisältävään tilaan. Osa hydratisoituneista yhdisteistä voi myös muuttaa väriä veden mennessä, mikä tekee niistä käytettyjä indikaattoreina joissakin kokeissa.

Esimerkkejä vesihidraateista ovat muun muassa copper(II) sulfate pentahydraatti CuSO4·5H2O (sininen), calcium sulfate dihydraatti CaSO4·2H2O (gyps), magnesium sulfate heptahydraatti MgSO4·7H2O (Epsom-suola) ja sodium sulfate decahydraatti Na2SO4·10H2O (Glauberin suola). Näillä yhdisteillä on sekä luonnollisia että teollisia sovelluksia; gypsillä käytetään esimerkiksi rakennusteollisuudessa, kun taas MgSO4- ja CuSO4- hydratoita käytetään laboratorio- ja lääketieteellisissä yhteyksissä.

Vesihidraatit ovat tärkeä käsite kemian peruskäsitteissä, sillä veden sitoutuminen vaikuttaa yhdisteen kemiallisiin ominaisuuksiin, reaktiokäyttäytymiseen sekä käytännön sovelluksiin.