verokannoista

Verokanta tarkoittaa veron perusteesta perittävän osuuden suuruutta. Verokannoista puhutaan yleisesti silloin, kun käsitellään eri verotyyppejä ja veropohjia. Verokannat voivat koskea tuloja (tuloveron verokanta), pääomaa (pääomatulojen vero), kuluttajia koskevia veroja kuten arvonlisävero, sekä kiinteistöjä ja muita veroja kuten kirkollisvero tai yhteisövero. Verokannot voivat olla progressiivisia eli nousevia tulojen kasvaessa, tai ne voivat olla kiinteitä tietyn veron osalta, jolloin veroprosentti on sama kaikille.

Arvonlisävero esimerkkinä voi olla useampitasoinen: Suomessa yleinen, standardin vero, sekä alennettujen verokantojen piiriin kuuluvat on mahdollisia poikkeuksia koskevat verokannat. Kiinteistövero ja kunnallinen tulovero ovat esimerkkejä alueellisista verokannoista, jotka määräytyvät paikallisesti tai kunnittain. Lisäksi maan hallitus määrittelee valtionverotuksen verokannat lailla, ja kirkollinen vero määräytyy kirkollisen jäsenyyden mukaan.

Verokantojen muutos on osa julkisen talouden ja veropolitiikan päätöksentekoa. Valtiovalta, kunnat ja yhteisöt voivat muuttaa verokantoja budjetin ja lainsäädännön kautta, mikä vaikuttaa sekä verojen kokonaissummaan että veronjaon rakenteeseen. Verokannoista käydään jatkuvasti keskustelua muun muassa oikeudenmukaisuuden, talouskasvun ja veropohjan vakauden näkökulmista.

Lyhyesti, verokannot viittaavat siihen, miten suureksi verotettava määrä tai veron suhde määritellään eri verotyypeissä ja -kohteissa, ja ne voivat vaihdella sekä tason että maantieteellisen alueen mukaan.