verkkoosoitteet

Verkkoosoitteet, Suomessa usein käytettyjen termien mukaan URL:t, ovat Internetissä käytettyjä osoitteita, jotka määrittävät resurssin sijainnin ja usein myös, miten sitä haetaan. Ne perustuvat Uniform Resource Locator -standardin ideaan, ja ne ovat yleisesti käytetyin tapa viitata verkkosisältöön. Verkkoosoitteen rakenne koostuu useista osista: skeemi (esimerkiksi http tai https), auktoriteetti, polku, mahdolliset kyselyparametrit ja fragmentti. Esimerkki: https://www.esimerkki.fi/palvelu/tuote?hakusana=kirja&lang=fi#osio.

Skeemi kertoo, miten resurssi haetaan, ja määrittelee käytettävän protokollan. Auktoriteetti sisältää isäntänimen ja mahdollisen portin. Polku osoittaa resurssin paikan verkkopalvelimen tiedostojärjestelmässä. Kyselyparametrit ovat avain-arvo -pareja, joita resurssi voi käyttää. Fragmentti viittaa osaan resurssia, esimerkiksi sivun tiettyyn kohtaan.

URL:ien lisäksi käytetään käsitteitä URI ja URN. URI on yleistermi resursseille tarkoitetuista osoitteista; URL on yksi URI:n alaluokka, joka lisäksi määrittelee tavan löytää resurssi. URN puolestaan viittaa nimeämisjärjestykseen eikä sijaintiin.

Käyttö ja ominaisuudet: URL:t voivat olla absoluuttisia tai relatiivisia. Absoluuttinen URL sisältää skeemin ja auktoriteetin, relatiivinen viittaa suhteessa nykyiseen base-URL:iin. Selaimet, linkit, API-kutsut ja hakukoneet lukevat URL:eja; hyvä URL voi tukea hakukoneoptimointia (SEO) ja saavutettavuutta.

Parhaat käytännöt: käytä HTTPS:tä, jolloin yhteys on salattu ja turvallinen. Valitse selkeät, ihmisen luettavat polut ja pidä URL:t mahdollisimman pysyvinä. Vältä arkaluonteisen tiedon ilmaisemista osoitteessa ja käytä tarkoituksenmukaisia, semanttisia osia polussa. Tarvittaessa käytä canonical URLs -merkintöjä sekä selkeää URL-arkkitehtuuria. Tarkista myös oikea merkintä (percent-encoding) erityismerkeille.