verkkoohjelmointia

Verkko-ohjelmointi tarkoittaa ohjelmistojen kehittämistä, jotka kommunikoivat toistensa kanssa tietoverkkojen yli. Yleisimpiä arkkitehtuureja ovat client–server- ja peer-to-peer -mallit sekä pub/sub-tyyliset ratkaisut. Keskeisiä käsitteitä ovat yhteydet, protokollat sekä osoitteet ja tiedonsiirtomuodot.

Peruskäsitteet: soketit (sockets) mahdollistavat yhteyksien avaamisen IP-verkossa. Yleisimpiä protokollia ovat TCP ja UDP. TCP on luotettava, yhteyteen perustuva protokolli, joka varmistaa tiedon tilan ja järjestyksen; UDP on nopea mutta epäluotettava. IP-osoitteet ja portit määrittävät yhteyden suuntaan.

Ohjelmointiympäristöt ja mallit: blokkaava I/O on yksinkertainen, mutta skaalautuvuus voi olla rajoitettua. Ei-blokkaava/asynkroninen I/O sekä event-driven -mallit mahdollistavat satojen tai tuhansien samanaikaisten yhteyksien käsittelyn. Tyypillisiä kehyksiä ovat Pythonin asyncio, Java NIO/Netty sekä Node.js.

Turvallisuus, standardointi ja datamuodot: TLS/SSL, sertifikaatit ja autentikointi ovat yleisiä vaatimuksia. RFC-standardeja sovelletaan protokolliin (esim. RFC 791 IP, RFC 793 TCP, HTTP). Yleisiä tiedonvaihdon muotoja ovat JSON, XML, Protobuf ja MessagePack; käytännön protokollia ovat HTTP/HTTPS, WebSocket sekä gRPC. Kehitys sisältää sekä testauksen että suorituskyvyn optimoinnin.