verkkokalastusmenetelmissä

Verkkokalastusmenetelmät viittaavat erilaisiin tapoihin hyödyntää verkkoja kalojen pyydystämiseen. Nämä menetelmät vaihtelevat suuresti riippuen kalastettavasta lajista, veden tyypistä, pyyntisyvyydestä ja paikallisista perinteistä. Yleisimpiä verkkokalastusmuotoja ovat pohjaverkot, ajoverkot ja kassaröökiverkot. Pohjaverkot asetetaan veden pohjaan, ja ne ovat tehokkaita pohjaelämää hakevien kalojen pyydystämiseen. Ajoverkot, kuten nimikin kertoo, ovat liikkuvia verkkoja, joita vedetään veneen perässä tai jotka asetetaan virtaan. Kassiverkot, tai rysät, muodostavat suljetun tilan, johon kalat ohjautuvat ja jäävät loukkuun.

Verkkojen silmäkoko on olennainen tekijä, sillä se määrittää pyydystettävien kalojen koon. Liian pienisilmäiset verkot voivat pyydystää myös pieniä, nuoria kaloja, mikä voi vaikuttaa kalakantojen uusiutumiseen. Toisaalta liian suuri silmäkoko ei tavoita haluttua saalista. Verkkokalastukseen liittyy myös merkittäviä ympäristövaikutuksia. Verkkoihin voi jäädä tahattomasti myös muita kuin kohdelajeja, kuten merinisäkkäitä tai lintuja, mikä tunnetaan sivusaalistuksena. Myös hylätyt tai kadonneet verkot, ns. aaveverkot, voivat aiheuttaa merkittävää haittaa merielämälle ja ympäristölle pitkään. Tämän vuoksi verkkokalastuksessa pyritään kehittämään ja käyttämään kestävämpiä menetelmiä ja vastuullisia käytäntöjä.