verkkmonitorointiin

Verkkmonitorointi tarkoittaa tietoverkon ja siihen liittyvien palveluiden tilan jatkuvaa seuraamista, mittaamista ja raportointia. Sen tavoitteena on varmistaa palveluiden käytettävyys, lyhentää reagointiaikoja häiriötilanteissa sekä tukea kapasiteetin suunnittelua ja turvallisuusvalvontaa. Se kattaa sekä fyysisen infran kuten reitittimet ja kytkimet että loogiset komponentit kuten sovellukset, palvelut ja verkon turvallisuusfunktiot.

Keskeisiä komponentteja ovat mittaristot, agentit sekä keskittimet, sekä tiedonkeruussa käytetyt protokollat ja dataputket. Tietoa kerätään esimerkiksi SNMP:llä, NetFlow- tai sFlow-datalla sekä IPFIXillä ja syslogilla, sekä suorituskykymittauksia suorittamalla liiketoimintatason testauksia. Saatua dataa analysoidaan ja näytetään kojetauluissa, ja tapahtumista generoidaan hälytyksiä, kun rajat ylittyvät. Verkkmonitorointi jakautuu usein passiiviseen (todellisen liikenteen seuraaminen) ja aktiiviseen (synthetinen, kohdistettu testaus) monitorointiin.

Yleisiä mittareita ovat viive, kaistanleveys, pakettihäviö, käytettävyys ja palvelun vasteaika; näitä käytetään pullonkaulojen havaitsemiseen, kapasiteetin suunnitteluun sekä korjaavien toimenpiteiden priorisointiin. Sovellusten ja palveluiden valvonta ulottuu myös autentikointiin, virheisiin ja käyttöoikeuksiin, jolloin IDS/IPS-tekniikka sekä lokianalyysi ovat tavallisia keinoja. Verkkmonitoroinnilla tuetaan IT-palvelunhallintaa, kyberturvallisuutta sekä säädösten noudattamista.

Haasteina ovat datan volyymi ja hälytysten hallinta, väärien hälytysten vähentäminen sekä tietoturva- ja yksityisyysvaatimukset. Hyvä käytäntö on selkeä monitoring-strategia, baseline- ja trendianalyysi sekä kunnianhimoinen, mutta harkittu hälytysjohtaminen, sekä järjestelmien redundanssi ja säännöllinen ylläpito.