verisimiliteetti

Verisimiliteetti tarkoittaa taiteellisen teoksen kykyä muistuttaa todellisuutta ja väittää jotakin uskottavasti sille asetetussa maailmassa. Se ei ole sama asia kuin totuus tai faktuaalinen oikeellisuus, vaan kysymys siitä, missä määrin teoksen tapahtumat, hahmot ja konteksti voivat tuntua mahdollisilta ja uskottavilta omassa fiktiossa.

Termi juontuu latinasta: verisimilis tarkoittaa “totuudenkaltaista” (tapahtumien tai kuvauksen olevan totuudenkaltaisesti oikea). Verisimiliteetti on suomen kielen vakiintunut vastine tälle käsitteelle.

Verisimiliteetti syntyy rakenteellisesti: johdonmukainen maailmankuva, tarinallinen logiikka, uskottavat henkilöhahmot, täsmälliset yksityiskohdat sekä kielen ja viitteiden tasokäyttö. Genre vaikuttaa siihen, millaista verisimiliteettiä vaaditaan: realistisessa proosassa korostuvat arkipäiväiset taustat ja sosiaaliset suhteet, kun taas spekulatiivisessa fiktiivisyydessä uskottava sisäinen logiikka ja säännöt korostuvat.

Käytännössä verisimiliteetti ilmenee esimerkiksi hyvin tarkassa historiallisessa kontekstissa, luotettavassa kerronnassa ja johdonmukaisessa maailmankuvassa, joka sallii poikkeukset, mutta vain niiden sisäisen tieteellisen tai narratiivisen logiikan puitteissa. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka hyvin teoksen tapahtumat, hahmot ja ympäristö tuntuvat todenmukaisilta suhteessa teoksen itse luomaan todellisuuteen.