velanhoitokyvyn

Velanhoitokyky tarkoittaa yksikkönsä tai organisaationsa kykyä suoriutua velanhoitokustannuksistaan käytettävissä olevien kassavirtojen avulla tietyn ajanjakson, tyypillisesti 12 kuukauden, aikana. Se kattaa sekä lainan sekä lainanhoitokorkojen maksamisen ja mahdollisen pääoman takaisinmaksun. Velanhoitokykyä arvioidaan sekä yksityishenkilöiden että yritysten, kuntien ja rahoituslaitosten yhteydessä, ja se on keskeinen tekijä luottoriskin arvioinnissa.

Keskeisiä mittareita ovat muun muassa velanhoitokyvyn kattokerroin (DSCR) ja korkokate. DSCR lasketaan jakamalla käytettävissä oleva kassavirta velan takaisinmaksuilla (lyhennykset ja korot) tietyn ajanjakson aikana. DSCR-arvo yli 1,0 tarkoittaa, että kassavirta riittää velkojen kattamiseen; käytännön tavoitteet ovat usein 1,2–1,5 tai korkeammat riippuen järjestelmän riskitasosta. Korkokate kuvaa, kuinka paljon tulos riittää korkojen kattamiseen: korkokate = EBIT tai EBITDA / korkokulut. Lisäksi voidaan tarkastella vapaan kassavirran suhdetta velanhoitoon.

Rajoitteita ja huomioita ovat kassavirran epävarmuus, sesonalliset tai kausittaiset vaihtelut, yatır käyttöönotetut kertaluonteiset erät sekä refinanssiriski. Velanhoitokykyä tulisi arvioida sekä nykytilanteen että mahdollisten muutosten (korkojen nousu, myyntiliiketoiminnan muutos) näkökulmasta.

Sovelluksissa velanhoitokyky ohjaa luottoriskin hallintaa, lainaehtojen määrittelyä sekä lainaehtojen, kuten kovenanttien, asettamista. Esimerkki: EBITDA 1,2 miljoonaa euroa ja velanhoitokustannukset 1,0 miljoonaa euroa antavat DSCR:n 1,2, mikä viittaa riittävään velanhoitokykyyn nykyolosuhteissa.