vektoripohjainen

Vektoripohjainen, tai vektoripohjaisuus, kuvaa esitystapaa tai teknologiaa, jossa tieto esitetään ja tallennetaan matemaattisesti määriteltyjen vektoreiden avulla sen sijaan että kuvat koostuisivat yksittäisistä pikseleistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuvat ja muut esitykset perustuvat koordinaatistossa määriteltyihin polkuihin, suuntiin ja ominaisuuksiin.

Vektorigrafiikka muodostuu geometrisista primitiiveistä kuten viivoista, käyristä (Beziér-käyrät) ja monikulmioista. Jokainen elementti määritellään koordinaateilla ja tyyleillä (täyte, viivan väri ja leveys). Tämä mahdollistaa skaalautuvuuden ilman laadun heikkenemistä, sillä kuvan mittasuhteita voidaan muuttaa ilman rasterin kuvapitojen muuttumista.

Yleisimmät vektoripohjaiset tiedostomuodot ovat SVG, EPS, PDF ja AI. Näitä käyttävät ohjelmistot kuten Inkscape, Adobe Illustrator ja CorelDRAW. Käyttökohteita ovat logot, ikonit, typografia, kaaviot ja CAD-piirustukset, joissa viivat ja muodot ovat tärkeämmässä asemassa kuin valottuneet valot ja varjot.

Vektoripohjaisen grafiikan etuja ovat skaalausvapaus, pieni tiedostokoko yksinkertaisissa grafiikoissa, helppo muokattavuus ja tehokas värin ja tyylien muutosten hallinta. Rajoitteina voivat olla fotorealististen kuvan ominaisuuksien tavoittamisen haasteet sekä monimutkaisten gradienttien ja kuvien yksityiskohtien hallinta, jolloin rasterointi tai erilliset rasterikerrokset ovat tarpeen.

Termiä käytetään laajalti myös muilla aloilla, kuten tietojenkäsittelytieteessä ja paikkatiedustuksessa, missä vektorit kuvaavat geometrioita, reittejä ja koordinaatteja. Vektoripohjaisuutta verrataan usein rasteriseen grafiikkaan, jossa kuva koostuu pienistä kuvapisteistä.