veistämistä

Veistämistä tarkoittaa kolmiulotteisten muotojen muodostamista käsin muokattavasta materiaalista, kuten puusta, kivestä tai metallista. Se kattaa taide- ja julkisen tilan teokset sekä pienimuotoiset käyttö- ja koriste-esineet. Veistäminen voi olla harrastus, ammatti tai osa perinnetaitoa.

Materiaalit ja työkalut vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Yleisimpiä materiaaleja ovat puu, kivi sekä metallit kuten rauta ja pronssi. Käytettyjä työkaluja ovat taltat, kaiverrusveitset, vasarat sekä hiomakoneet ja raspit.

Tekniikat ja prosessi vaihtelevat materiaalin mukaan. Yleensä aloitetaan suunnittelulla tai mallien laatimisella. Puussa ja kivessä käytetään talttoja, veitsiä ja hiomakoneita muodon kehittämiseen; lopuksi tehdään hionta, viimeistely sekä mahdollisesti patina tai maalikerros.

Historiallisesti veistämisellä on pitkä perinne Pohjois-Euroopassa. Esihistoriallisina aikoina puu- ja kiviveistokset olivat osa arjen sekä uskonnollisia ja rituaalisia rakennelmiä. Suomessa 1800- ja 1900-luvuilla veistäjät kuten Wäinö Aaltonen ja Emil Wikström lisäsivät julkisia patsaita ja monumentteja. Perinnetaito elää edelleen harrastuksena, koulutuksena sekä museoiden ja julkisten tilojen kautta.

Nykyään veistämistä harjoitetaan sekä taiteen että designin aloilla. Suomessa useat taidekoulut, korkeakoulut ja työpajat tarjoavat veistämisen opintoja, ja julkiset tilaukset sekä museot tukevat alan kehitystä. Veistokset ovat nähtävissä kaduilla, pankeilla, puistoissa ja museoissa.