vastuukäytäntöä

Vastuukäytäntöä kuvaillaan perinteisenä intialaisen arkkitehtuurin ja tilasuunnittelun järjestelmänä, jonka tavoitteena on harmonisoida rakennusten tilat luonnonvoimien kanssa sekä tukea terveyttä, hyvinvointia ja vaurautta. Sen taustalla on Vaastu Shastra -traditio, jonka keskeisiä ideoita ovat tilojen oikea sijoittelu, muoto ja rakennusmateriaalien valinta sekä rakennuksen sijainti suhteessa ilmastoon ja ympäristöön.

Vastuukäytäntö perustuu pancha mahabhuta -viitekehykseen, jonka mukaan viisi peruselementtiä (maa, vesi, tuli, ilma ja avaruus) muodostavat tilan energiakentät. Lisäksi ohjenuorina käytetään Vaastu Purusha Mandala -verkkoa, ja rakennuksen eri tilojen sijoittelua määräävät sekä suunta että geometria. Perinteen mukaan tilojen sijoittelulla on oltava esteettinen ja käytännöllinen tasapaino; tietyt suunnat pidetään erityisen suotuisina esimerkiksi pääovelle, olohuoneelle, keittiölle ja makuuhuoneille. Esimerkkeinä yleisistä periaatteista mainitaan, että keittiön tulen elementin tulisi olla kaakkoisessa suunnassa, ja pääsisäänkäynnin suositaan itää tai pohjoista; sekä makuuhuoneen sijoittaminen etelä- tai länsipäähän ja vesielementtien sijoituksen suotuisat koordinaatit. On kuitenkin huomioitava, että käytännöt vaihtelevat koulukunnittain ja alueittain, eikä yhtä ainoaa kaikenkattavaa ohjetta ole.

Nykyään vastuukäytäntöä sovelletaan sekä Intiassa että kansainvälisesti; monet arkkitehtitoimistot tarjoavat vastuukonsultointia osana rakennusprojektia, ja korostetaan tilojen tasapainon sekä luonnonvalon ja ilmanvaihdon hyödyntämistä. Vaastu-käytäntöä esiintyy usein rinnalla feng shuin kaltaisten intuitiivisten järjestelmien kanssa. Lisäksi kritiikkiä ovat saaneet tieteellinen näyttö sekä kulttuurisidonnaisuus; tutkijat ja arkkitehdit suhtautuvat opetuksiin varoen, ja modernissa arkkitehtuurissa vastuukäytäntöä sovelletaan usein vain osittain tai kulttuurihistoriallisena viitteenä.