vastustuskykynsä

Vastustuskykynsä on suomenkielinen termi, joka viittaa vastustuskykyyn eli immuunikykyyn. Se kuvaa yksilön tai populaation kykyä vastustaa taudinaiheuttajia ja sairauksia. Termiä käytetään puhuttaessa siitä, miten hyvin jokin yksilö tai ryhmä pystyy estämään infektion syntyä, vähentämään taudin vakavuutta tai toipumaan nopeammin.

Vastustuskyky muodostuu sekä synnynnäisistä että oppituista immuunivasteista. Innate-immuniteetti antaa nopeasti, mutta ei aina tarkasti kohdennetun suojan, kun taas adaptiivinen immuunivaste kehittää spesifin ja muistipohjaisen puolustuksen. Lisäksi suoliston mikrobisto, yleinen terveys, ravitsemus, uni ja stressi vaikuttavat vastustuskykynsä tasoon.

Arviointi voi sisältää sekä yksilön että populaation tilan mittaamista. Yksilötasolla voidaan tarkastella immunoglobuliinien määrää, vasta-ainetasoja ja soluvälitteisen vasteen merkkejä; populaatiotasolla huomioidaan infektioden ilmaantuvuus, taudin vakavuus ja rokotuskattavuuden vaikutus. Vastustuskyky voi vaihdella lajeittain sekä yksilöllisesti, ja se on herkkä elämänvaiheille, ympäristölle sekä sairauksille.

Käytännössä vastustuskykynsä vahvistaminen liittyy terveyden ylläpitoon ja sairausriskin pienentämiseen. Rokotukset, hyvä ravitsemus, liikkuminen, riittävä uni ja stressinhallinta tukevat vastustuskykynsä. Eläin- ja kasvinjalostuksessa pyritään usein lisäämään kestäviä vastustuskyvyn piirteitä, kun taas väestötasolla korostuvat rokotukset ja infektiontorjunta. On tärkeää, että vastustuskyky ei pidä paikkaansa muuttumattomana, vaan voi heikentyä iän, ravitsemuksen, kroonisten tilojen tai ympäristötekijöiden vaikutuksesta.