vastusmittauksen

Vastusmittaus on sähkövastuksen määrittämistä kappaleessa tai komponentissa. Vastus ilmoitetaan ohmeina (Ω) ja se kertoo, kuinka suuri vastus on sähkön kulkulle. Käytännössä vastus mitataan soveltaen Ohmin lakia: resistanssi voidaan laskea, kun tiedetään virta ja suurin piirtein siitä syntyvä jännite.

Perusmenetelmä on kaksipinnoitteinen vastusmittaus: mittalaite syöttää kappaleelle pienen tasavirran ja mittaa syntyneen jännitteenkulun, jonka perusteella resistanssi lasketaan. Tarkkuuden parantamiseksi käytetään usein nelipolvista (Kelvin) mittausta, jossa mittausjohtimet ovat erotettu virtajohtimista ja mittausjohtimista. Tämä vähentää johtojen ja liitosten resistanssista johtuvia virheitä, erityisesti matalien vastusten mittauksissa. AC-mittauksissa voidaan mitata myös impedanssia ja reaktanssia eristävien kohteiden tai vaihtelevasti reagoivien komponenttien osalta.

Instruments and methods: vastusmittaukseen käytetään ohmimittareita ja monimeterejä, joissa on ohmimittausfunktio. Tarkempia arvoja varten voidaan käyttää Wheatstone-bridge-tyyppisiä mittauksia tai LCR-mittareita, jotka mittaavat sekä vastusta että kapasitanssia ja induktanssia. Kaikissa tapauksissa mittaus on syytä suorittaa riittävän eristin varmistamiseksi ja komponentin irrottamisen jälkeen, jotta mitta ei häiritse sen toimintaa.

Käyttökohteita ovat elektroniikkakomponenttien laadunvarmistus, johtojen ja kaapeleiden resistanssiarvot sekä lämpötila- ja vasteominaisuuksien seuraaminen. Tietyn resistanssin mittaamiseen vaikuttavat epävarmuudet voivat johtua liitosten kosketuksesta, lämpötilasta ja mittausarvon kalibroinnista.