vastaainekompleksin

Vastaainekompleksin käsite immunologiassa viittaa antigenin ja siihen sitoutuneen vasta-aineen muodostamaan kompleksiin. Yleisimmin puhutaan immuunikomplekseista, jotka syntyvät, kun kiinteä tai liukeneva antigeeni sitoutuu vasta-aineeseen, usein IgG:hen tai IgM:ään. Kompleksi voi kiertää verenkierrossa tai kiinnittyä kudoksiin.

Toiminta ja merkitys: Immuunikomplekseilla on sekä suojava että patofysiologinen rooli. Ne voivat neutraloida patogeenejä, aktivoida komplementtijärjestelmää ja tehostaa fagosytoosia. Jos komplekseja muodostuu runsaasti tai niiden poistuminen on puutteellista, ne voivat laskeutua kudoksiin ja aiheuttaa tulehdusreaktioita, erityisesti verisuonistoissa ja munuaisissa.

Sairaudet ja tilat: Immuunikompleksipohjaiset reaktiot kuuluvat tyypin III yliherkkyysvasteisiin. Esimerkkejä sairauksista ovat systeeminen lupus erythematosus ja lupusnefriitti, serum sickness sekä joidenkin vaskuliitti- ja munuaisvaurioiden tilat, joissa immuunikompleksit kerrostuvat kudoksiin.

Toinen konteksti: Vastaainekompleksi voi viitata myös antigenin ja MHC-molekyylin muodostamaan kompleksiin, joka esitetään T-soluilla tunnistettavaksi. Tämä peptidi-MHC-kompleksi on oleellinen osa solu-soluvälistä viestintää ja kykyä tunnistaa omat ja vieraat rakenneosiat.

Tutkimus ja diagnoosi: Immuunikomplekseja valmistuu ja niiden vaikutuksia seurataan serologisesti. Menetelmiä ovat muun muassa komplementin aktiivisuuden mittaukset sekä immunopreipitaatio- ja ELISA-tyyppiset kokeet, joiden avulla voidaan arvioida kompleksien esiintymistä ja vaikutuksia.