varjostusmenetelmiä

Varjostusmenetelmiä käytetään taiteessa ja kuvituksessa luomaan vaikutelma kolmiulotteisuudesta, syvyydestä ja valon suunnasta. Ne jäljittelevät tapaa, jolla valo osuu esineisiin ja jättää osia niistä varjoon. Yleisimpiä menetelmiä ovat viivavarjostus ja sivellinvarjostus.

Viivavarjostuksessa varjoja luodaan eripaksuisilla ja eripituisilla viivoilla. Tiheämpi viivoitus luo tummemman varjon, kun taas harvempi viivoitus jättää alueen vaaleammaksi. Viivojen suunta voi myös vaikuttaa varjon muotoon ja tekstuurin tuntuun. Ristiinvaihtelu, jossa viivoja asetetaan ristiin eri suuntiin, on tehokas tapa luoda syviä varjoja.

Sivellinvarjostuksessa, jota käytetään usein piirustuksessa ja maalauksessa, varjoja muodostetaan tasaisella väri- tai sävykerroksella. Varjon tummuus riippuu käytetyn materiaalin (kuten lyijykynän, hiilen tai maalin) määrästä ja paineesta. Liukuvärjäyksellä, jossa sävy muuttuu asteittain tummasta vaaleaan, voidaan luoda pehmeitä ja luonnollisen näköisiä varjoja. Valon ja varjon rajat voivat olla teräviä tai pehmeitä riippuen valonlähteen luonteesta ja esineen pinnasta. Varjostusmenetelmien taitava käyttö on keskeistä realistisen ja ilmeikkään kuvaston luomisessa.