varhaiskeskiajalle

Varhaiskeskiaika on historiankirjoituksessa käytetty nimitys ajanjaksolle, joka alkoi Rooman valtakunnan länsiosan hajoamisen myötä noin 400-luvulla ja päättyi noin 1000-luvulla, jolloin myöhäiskeskiaika alkoi. Tarkat vuosiluvut vaihtelevat alueittain ja historioitsijoiden näkemyksistä riippuen.

Tämä ajanjakso tunnetaan usein myös pimeinä vuosisatoina, vaikka tämä nimitys onkin osittain vanhentunut ja kiistanalainen. Varhaiskeskiajalla Euroopassa tapahtui merkittäviä poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia. Länsi-Rooman imperiumin romahdettua syntyi lukuisia germaanisia kuningaskuntia, kuten frankkien, visigoottien ja langobardien valtakunnat. Kristinusko levisi vähitellen näillä alueilla, ja kirkko nousi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja henkiseksi toimijaksi.

Maaseudun merkitys korostui, ja maatalous oli talouden selkäranka. Kaupungit menettivät usein merkitystään ja väestö harveni verrattuna roomalaisaikaan. Samaan aikaan Bysantin valtakunta idässä kukoisti ja säilytti roomalaisen perinteen. Pohjois-Euroopassa viikingit nousivat merkittäväksi voimaksi 700-luvulta alkaen harjoittaen sekä kauppaa että ryöstöretkiä. Varhaiskeskiajalla kehitettiin myös uusia hallintojärjestelmiä ja oikeuskäytäntöjä, jotka pohjustivat tulevien vuosisatojen yhteiskuntia.