historiankirjoituksessa

Historiankirjoitus eli historiografia on historian työn toteutuksesta ja historiallisen tiedon löytämisen sekä tulkinnan tutkimusta. Se tutkii, miten menneisyyttä kuvataan, millaisia lähteitä käytetään, millä menetelmillä ja millaisia tulkintoja eri aikakausina on esitetty.

Historiankirjoitus tarkastelee sekä lähteiden taustaa että niiden käyttämisen lainalaisuuksia. Olennaista on lähdeaineiston kriittinen arviointi, kontekstin huomioiminen sekä kysymykset siitä, miten valtarakenteet, ideologiat ja aikakauden intressit muovaavat tulkintaa. Historiankirjoitus jakautuu eri suuntauksiin ja maailmankatsomuksiin, kuten positivistinen lähestymistapa, Annales-koulukunta, marxistinen historiakuva, feministinen ja postkolonialinen historiografia sekä uusmaterialistiset ja postmodernistiset suuntaukset.

Tutkimuksessa käytetään sekä primääri- että sekundaarilähteitä, arkeologisia ja kirjallisia sekä suullista perinnettä. Lähdeanalyysi, kontekstualisointi, kronologian rakentaminen ja kertomuksellisuus ovat keskeisiä. Historiankirjoitus on myös meta-tiedettä: se tutkii, miten historialliset tarinat syntyvät, millaisia kysymyksiä niillä asetetaan ja miten ne muuttuvat ajan kuluessa.

Kriittisyyden keskeisiä piirteitä ovat objektiivisuuden rajoja, narratiivin valta ja paikkakuntien sekä ryhmien äänten huomiointi. Historian kirjoittaminen on aina tulkintaa, jossa valinnoilla ja esittämistavoilla on merkitys.

Yksittäiset aiheet kuten valtion synty, kolonialismi, sukupuoli ja identiteetti ovat historiografian keskusteluaiheita, joiden kautta voidaan seurata historiankirjoituksen kehitystä.