varhaiskapitalismin

Varhaiskapitalismi on taloustieteessä käytetty käsite, jolla viitataan kapitalistisen tuotantotavan varhaiseen kehitysvaiheeseen feodaalisesta tilasta kohti modernia markkinataloutta. Siinä pääomaa kertyy, kaupankäynti laajenee ja tuotanto sopeutuu markkinoiden ehdoilla. Keskeisiä piirteitä ovat yksityisomaisuus, palkkatyö, voiton tavoittelu sekä investointi- ja rahoituskanavien kehittyminen, kuten pankit ja osakeyhtiöt. Näin syntyy pääoman kertymistä ja riskin jakamista varten institutionaalista kehystä, joka tukee kaupallisen maailman laajentumista.

Parhaiten varhaiskapitalismi liittyy merkantilismin aikakauteen sekä manufaktuuran ja proto-teollisuuden alkuvaiheisiin, joissa tuotanto oli sekä käsityön että järjestetyn tuotannon yhdistelmää ja jossa tuotantoa suunnattiin valtateille ja kolonisoinnille. Raaka-aineet, tavarat ja pääoma liikkuivat suurten kauppareittien kautta, mikä vahvisti kaupankäyntivaltioiden ja kaupunkien taloudellista roolia.

Maantieteellisesti vaikutus korostui erityisesti Pohjois-Euroopassa – esimerkiksi Hollannissa ja Englannissa – sekä muissa merentakaisissa yhteyksissä, joissa pääomaa kerättiin ja sijoitettiin uusien töiden ja tuotantolaitosten luomiseen. Varhaiskapitalismin muutokset muodollistivat oikeudellisia ja taloudellisia instituutioita, lisäsivät privatistisen omistuksen turvaa ja loivat pohjan modernille markkinataloudelle sekä työväen ja porvariston välisen valtasuhteen muokkaamiselle.

Keskustelun mukaan termi on sekä kuvaus todellisesta kehitysvaiheesta että tulkinta- tai alueellinen käsite. Joidenkin mielestä varhaiskapitalismi on todellinen historiallinen vaihe, toisten mukaan se kuvaa eräitä piirteitä tai kehityspolkuja eri maissa. Varhaiskapitalismin ajoitus sijoittuu yleisesti 1500-luvulta 18.–19. vuosisadan alkuun, mutta tarkka aikaväli vaihtelee alueittain.