varautuneisuutta

Varautuneisuutta kuvaa yksilön taipumus toimia varovasti ja harkiten ottaen huomioon epävarmuustekijät ja mahdolliset riskit. Se voi ilmetä sekä pysyvänä piirteenä että tilanteesta riippuvana toimintatapana. Varautuneisuus ei sinänsä tarkoita pelkuruutta tai sosiaalista vetäytymistä, vaan enemmänkin hallittua varovaisuutta sekä tietoista riskien huomioimista.

Arjessa varautuneisuus näkyy esimerkiksi päätösten hitaampana ja perusteellisempana arviointina, tarvetta kerätä lisätietoja sekä turvasuunnitelmien laatimisena. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa se voi ilmetä varauksellisuutena, epävarmuuden hallintana sekä haluna välttää impulsiivisia päätöksiä. Organisatorisessa kontekstissa varautuneisuus tarkoittaa riskien kartoitusta, varasuunnitelmien laatimista sekä suunnitelmien ja budjetin pitoa.

Taustatekijöitä ovat perintötekijät ja temperamentti, aiemmat kokemukset epäonnistumisista tai traumasta sekä kulttuuriset normit ja kasvatustavat. Epävarmuuden sietokyky sekä tavoitteet vaikuttavat siihen, missä määrin varautuneisuus on hyödyksi tai haitaksi. Tilanteesta riippuen varautuneisuus voi edistää turvallisuutta ja laatua, mutta se voi myös hidastaa päätöksentekoa ja estää kokeiluja.

Varautuneisuus on relevantti käsite riskinhallinnassa, päätöksenteossa sekä sosiaalisessa ja organisatorisessa vuorovaikutuksessa. Ymmärtäminen sen motivaation ja rajoitteiden taustalla voi auttaa sekä yksilöitä että yhteisöjä kehittämään tasapainoisia toimintamalleja.