valotusajat

Valotusajat (valotus) tarkoittavat aikaa, jonka kameran sensor tai filmille altistuu valolle kuvan ottamisen aikana. Ne mitataan sekunneissa tai fraktaaleina sekunnin murto-osina, kuten 1/125 s, ja ovat yksi kameran perusvalotuksesta käytetyistä tekijöistä.

Valotus koostuu kolmesta päätekijästä: valotusajasta, aukosta (f-t) ja herkkyydestä (ISO). Näistä muodostuu valotusarvo, jonka mukaan kuva on liian kirkas tai liian tumma. Käytännössä suurempi aukko tai korkeampi ISO voi kompensoida lyhyttä valotusajaa, ja päinvastoin. Näiden tekijöiden yhteispeli määrittelee kuvan valotuksen ja myös kuvanlaadun, kuten kohinan ja syväterävyyden.

Sovelluksellisesti valotusajan pituudella on tärkeä vaikutus. Pitkä valotus aika lisää nykyistä valoa kuvan tasoon, mutta altistaa kameran tärähtymälle ja liikkeelle; liikkuvat kohteet voivat sumentua. Lyhyt valotus aika pysäyttää liikkeen, mutta vaatii enemmän valoa tai suuremman aukon/ISO-arvon, mikä voi lisätä kohinaa tai heikentää taustaa.

Yleisiä valotusajoja löytyy jokapäiväisestä kuvaamisesta: päivällä noin 1/200–1/125 s käsivaralla, sisätiloissa tai nopeaa toimintaa varten 1/500 s tai nopeampi. Pimeässä ja taitekohtauksissa käytetään pidempiä valotusaikoja, jopa sekunnin kymmenyksiä tai useita sekunteja, usein kolmi- tai jalustalla.

Mittaus ja tilat: kamerat tarjoavat automaattisia tiloja (automaattinen, prioriteetti–shooter tai aukko) sekä manuaalisen tilan, jossa valotusajan lisäksi käytetään bracketing- ja valotuskorjausta. Pitkissä valotuksissa voidaan hyödyntää kehittyneitä tekniikoita, kuten pitkävalotusesteet tai valotuksen toistoja.