valottumisesta

Valottumisesta on suomalaisen kielen sana, joka viittaa siihen prosessiin, jossa jokin aiemmin epäselvä tai hämärä asia tulee selkeämmäksi tai valaistuu. Sanaa käytetään sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti; konkreettisessa mielessä valottaminen tarkoittaa valoittamista, kun taas kuvaannollisesti puhutaan uuden tiedon tai ymmärryksen muodostumisesta. Nimen muodostaa verbin valottaa eli "antaa valoa tai selvittää" nominaalinen muoto valottuminen, jonka elatiivi tai genetiivimuoto on valottumisesta.

Käyttöyhteydet ja merkitykset

Valottumisesta käytetään yleisesti tieteellisessä, journalistisessa ja filosofisessa tekstissä kuvaamaan sitä, että jokin aiemmin epäselvä ilmiö tai epäilys on saanut valoa uusien todisteiden tai näkemysten myötä. Esimerkiksi lauseessa tutkimus valotti uusia seikkoja voidaan viittaama valottumisen tuloksiin siinä mielessä, että tutkimus on tuonut selkeyttä ilmiöön. Median ja julkisen keskustelun kontekstissa valottumisesta viitataan siihen, että aihe kirkastuu yleisölle. Myös uskonnollisissa tai henkisissä teksteissä valottuminen voi viitata oivalluksen tai valaistumisen hetkeen.

Etymologia ja taivutus

Valottuminen muodostuu suomalaisesta verbistä valottaa sekä yleisestä nominaalimuodosta -minen. Valottumisesta on valottumisen taivutusmuoto, joka esiintyy esimerkiksi lauseissa, joissa tarkoitetaan valottumisesta kertomista tai siitä puhumista: "keskustelu valottumisesta" tai "tutkimuksesta valottumisesta." Samaan perheeseen kuuluvat sivulauseiset ja synonyymit kuten selvittäminen tai kirkastaminen, mutta valottuminen kantaa usein sekä tiedon että ymmärryksen laajempaa, valaistunutta ulottuvuutta.

Näyttökenttä

Valottumisesta termiä käytetään sekä akateemisissa että yleiskielisissä teksteissä. Sen rajallinen, kuvaileva luonne tekee siitä sopivan sekä kriittiseen analyysiin että kuvailevaan raportointiin, jossa halutaan korostaa uudistuvien näkemysten merkitystä.