valonsäteilyyn

Valonsäteily on sähkömagneettisen säteilyn osa, joka on havaittavissa ihmisen näköaistin kautta. Se koostuu fotoneista, joiden energia riippuu niiden aallonpituudesta. Näkyvän valon alue kattaa noin 380–750 nanometrin aallonpituudet; infrapuna ja ultravioletti muodostavat sen ulkopuolisia osia. Valonsäteilyä voidaan tarkastella sekä kvanttina että aaltona, ja sen ominaisuuksiin kuuluvat intensiteetti, taajuus ja aallonpituus.

Kun valonsäteily kohtaa materiaalia, se voi absorboitua, heijastua, taittua tai läpäistä sitä. Fotonien energia siirtyy elektronien energiatiloihin; absorptio vaikuttaa siihen, miltä aine näyttää ja miten se läpäisee valon. Ilmiöitä kuten reflektio, refraktio ja diffraktio hyödynnetään optiikassa. Valon spektri ja väri määräytyvät sekä lähteen ominaisuuksista että kohdista, joissa valoa havaitaan.

Lähteitä ovat luonnollisesti Aurinko sekä keinotekoiset lähteet, kuten LED- ja halogeenilamput sekä lasersäteet. Valonsäteilyä mitataan erilaisilla mittausvälineillä, jotka kuvaavat muun muassa intensiteettiä, spektriä ja fotonimäärää. Tekniikassa valonsäteilyä käytetään laajasti kuvaamiseen, tiedonsiirtoon, mittauksiin ja tutkimukseen, sekä perusfysiikassa että sovelluksissa.

Turvallisuusnäkökohdat huomioivat erityisesti UV-säteilyn ja voimakkaat lasersäteet, jotka voivat aiheuttaa silmä- tai ihovaurioita. Suojalaseilla, asianmukaisilla suojatoimenpiteillä ja rajoitetulla altistuksella pyritään minimoimaan riskit. Ympäristöön ja työvaiheisiin liittyviä ohjeita noudatetaan valonlähteiden käytön yhteydessä.