valoärsykkeelle

Valoärsykkeelle on suomalainen termi, jota käytetään erityisesti näkötieteissä ja psykologiassa kuvaamaan valon aiheuttamaa ärsykettä. Sillä viitataan ärsykkeeseen, joka koostuu valosta ja voi laukaista sekä havainnollisia että fysiologisia reaktioita. Valoärsykkeelle altistuminen on keskeinen käsite tutkimuksissa, joissa tutkitaan näköaistin toimintaa, vuorokausirytmejä tai käyttäytymistä.

Ominaisuuksiin kuuluu spektrinen koostumus, intensiteetti, kesto ja ajallinen rakenne. Valoärsykkeelle mitataan yleisesti illuminance-arvoina lux tai irradiance-arvoina W/m^2, ja sen laatua kuvaa spektrinen jakauma. Stimulus voi olla yksivärinen (monokromaattinen) tai polykromaattinen, sekä tasainen että pulsoiva, esimerkiksi eri flicker-tiloilla.

Tutkimuksissa valoärsykkeelle altistumista käytetään laukaisemaan vasteita: pupillireaktioita, retinassa tapahtuvaa sähkömagneettista vastetta sekä aivojen toiminnan muutoksia, mitattuna esimerkiksi EEG:n, MEG:n tai fMRI:n avulla. Lisäksi voidaan tarkkailla käyttäytymisen muutoksia. Säännöllinen ja kontrolloitu altistus mahdollistaa erojen arvioinnin eri koe- ja ikäryhmien sekä olosuhteiden välillä.

Retinassa valoärsykkeen havaitsee muun muassa sauva- ja tappisolut sekä intrinsisesti photosensitive retinal ganglion -solut (ipRGC). ipRGC-solut osallistuvat ei-kuvaaviin valonvasteisiin, kuten valon tunnistamiseen ja vuorokausirytmin säätelyyn, ja ne voivat vaikuttaa sekä virittyneeseen valontuntoon että alerttiin tilaan.

Kalibrointi ja turvallisuus ovat olennaisia. Valoärsykkeen ominaisuudet tulee määrittää ja varmentaa spektrometroilla, ja altistuksien kestoa sekä kirkkaustasoa ohjataan turvallisuusohjeiden ja tutkimusprotokollien mukaan.