valloitus

Valloitus on sotilaallinen toimenpide, jossa valtio tai liittoutuma pyrkii ottamaan toisen valtion tai alueen hallinnan haltuunsa. Valloitus voi sisältää sotilaallisen hyökkäämisen, miehityksen sekä alueen liittämisen omaan valtakuntaan tai hallinto- ja oikeusjärjestelmän muutoksen. Tavoitteena on usein saavuttaa pysyvä valta-asema, taloudelliset resurssit, strateginen asema tai poliittinen vaikutus.

Etymologiaan liittyen sana valloitus juontuu suomen sanoista valta ja vallata, jotka viittaavat hallinnan saavuttamiseen ja hallussapitoon. Käsite on historiallisesti yleinen sekä antiikin suurvaltioiden että modernin imperialismin yhteydessä, ja sitä on käytetty kuvaamaan sekä laajoja sotilaallisia kampanjoita että alueiden hallinnallista muuttamista.

Historiallisesti valloitukset ovat olleet keskeinen keino valtioiden laajentumisessa, mutta niiden seuraukset ovat usein monimutkaisia: konfliktit, miehitys, taloudelliset rasitteet sekä asukkaiden asemaan liittyvät muutokset. Valloituksiin liittyy usein vastarintaa, pakon käytön ongelmallisuus sekä pitkän aikavälin poliittiset ja humanitaariset vaikutukset.

Nykyisessä kansainvälisessä oikeudessa valloitus katsotaan suurin piirtein laitonta keinona hankkia uutta aluetta voiman avulla. YK:n peruskirja kieltää voiman käyttämisen territoriaalisen omistamisen saavuttamiseksi. Silti historialliset ja nykyiset konfliktit osoittavat, että valloituksen käsite ja sen seuraukset ovat edelleen osa maailmanpolitiikan keskusteluja.