valaanmetsästämisen

Valaanmetsästämistä on harjoitettu vuosisatojen ajan eri puolilla maailmaa. Valaita metsästettiin alun perin lihaksi, rasvaksi ja muiksi hyödyllisiksi aineiksi, kuten öljyksi ja valaanluuksi. Teknologian kehittymisen myötä valaanmetsästys tehostui ja saavutti huippunsa 1900-luvun alussa, mikä johti monien valaslajien populaatioiden romahtamiseen.

Kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC) perustettiin vuonna 1946 säätelemään valaanpyyntiä ja suojelemaan valaskantoja. Vuonna 1986 IWC asetti maailmanlaajuisen moratorion kaupalliseen valaanpyyntiin. Jotkin maat, kuten Norja, Islanti ja Japani, ovat jatkaneet valaanpyyntiä joko tieteellisiin tarkoituksiin tai ns. "perinteisenä" pyyntinä, mikä on herättänyt kansainvälistä kritiikkiä.

Valaanpyynnin eettisyydestä ja ympäristövaikutuksista käydään edelleen vilkasta keskustelua. Valaiden suojelijat korostavat eläinten älykkyyttä ja tunne-elämää sekä valaiden merkitystä meriekosysteemien tasapainolle. Valaanpyyntiä puolustavat taas vetoavat perinteisiin ja kulttuurisiin tapoihin sekä siihen, että kestävällä tavalla pyydettynä valaanpyynti voi olla taloudellisesti kannattavaa. Monien valaslajien, kuten sinivalaiden ja ryhävalaiden, tilanne on parantunut moratorion ansiosta, mutta jotkin kannat ovat edelleen uhanalaisia.