vaippaproteiineihin

Vaippaproteiineihin viitataan virusten vaippaan kuuluvina proteiineina, jotka sijaitsevat lipidivaippaan pinnalla. Ne ovat usein glykoproteiineja, joiden ulkoinen osa osallistuu tarttumiseen isäntäsolujen reseptoreihin sekä viruksen pääsyyn soluihin. Vaippaproteiinit ovat keskeinen osa viruksen kypsymistä ja tartuntakykyä, ja ne voivat toimia sekä rakenteellisina että funktionaalisina elementteinä.

Rakenne ja biogeneesi: Vaippaproteiinit syntyvät viruksen genomin ohjaamina ja integroituvat vaippaan kypsytyksen aikana. Vaippa muodostuu osin isäntäsolun kalvosta, jonka mukaan virukset kypsyvät ja vapautuvat. Proteiineilla on usein ulkoinen lumiväri ja ne voivat olla transmembranoituna proteiinina sekä/tai osa spike- tai pintoja, jotka projekteeruvat viruksen pinnalle.

Toiminnot: Pääasiallinen tehtävä on tarttuminen isäntäsolujen reseptoreihin sekä viruksen ja solukalvon välisen fuusion edistäminen, jolloin viruksen genomi pääsee solun sisälle. Monet vaippaproteiinit tarvitsevat proteolyyttistä aktivointia fuusion mahdollistamiseksi ja niiden toiminta voidaan laukaista esimerkiksi ympäristön pH:n muutoksesta.

Monimuotoisuus ja merkitys: Vaippaproteiinit ovat geneettisesti ja rekombinaatiomaisesti tekijöiden vuoksi hyvin monimuotoisia, mikä vaikuttaa viruksen isäntä- ja kudostropeihin sekä immuunivastauksiin. Ne ovat tärkeimpiä neutraloivien vasta-aineiden ja rokotteiden kohteita. Lisäksi niihin perustuvat useat antiviral- ja fuosiotavoitteiset terapialuot; esimerkiksi fuusio- ja reseptoribongausesteet sekä laajasti neutraloivat vasta-aineet ovat kehittyneet vaippaproteiinien ympärille.