vagusnerveiltä

Vagusnerveillä viittaa yleisesti nervus vagus -pariin, joka tunnetaan myös kymmenes aivohermana (N. vagus). Ne ovat osa parasympaattisen ja suojaavan hermoston järjestelmää ja yhdistävät aivot kehon moniin alueisiin. Vagusnerveillä on sekä motorisia, sensorisia että autonomia tehtäviä, ja ne vaikuttavat muun muassa sydämen, keuhkojen ja ruoansulatuskanavan toimintaan.

Anatomiassa vagusnerve alkaa aivorungosta ja kulkee kallon läpäisten kallolimisen kautta erityisen aukon kautta kehoon. Se haarautuu useisiin suureksi, kuten ramus pharyngeus, ramus laryngis superior sekä rekurrens-laryngenhermoihin (ramus recurrens), jotka kiertävät takaisin kurkunpäähän. Lisäksi hermo muodostaa suuria pleksuksia ja hermokimppuja rintakehän ja vatsaontelon alueilla, esimerkiksi kardiavelvessä, bronkissa sekä ruokatorven ja mahan seudulla.

Toiminnot jakaantuvat sekä parasympaattisiin että sensorisiin tehtäviin. Parasympaattinen vaikutus säätelee levotonta, rauhallista toimintaa: se laskee sydämen sykettä, edistää ruuansulatusta ja vaikuttaa keuhkojen rauhoittumiseen sekä limakalvojen eritystoimintoihin. Sensoriset afferentit välittävät tietoa mm. kurkunpään, nielun ja trakean sekä sisäelinten tilasta aivoihin.

Kliininen merkitys on moninainen. Vagusnervin stimulaatio (VNS) on käytössä vaikeahoitoisten epilepsian ja masennuksen hoidossa. Vaguslähteisten ongelmien, kuten vagushermon vaurion tai vasovagaalisen synkoopin, yhteydessä esiintyy oireita kuten äänenmuutos, nielemisvaikeudet tai vaihtelu sydämen ja hengityksen säätelyssä. Vagusnervejä pidetään keskeisenä linkkinä aivopisteiden ja ruuansulatuskanavan sekä keuhkojen välisessä vuorovaikutuksessa.