vaalitapoihin

Vaalitapoihin tarkoitetaan niitä menetelmiä, joiden kautta äänet kerätään, lasketaan ja muutetaan edustajapaikoiksi. Niihin kuuluvat sekä äänestystavan käytännöt että äänien laskemisen säännöt sekä paikkojen jakamisen tavat. Vaalitapojen valinnat heijastavat yhteiskunnan arvoja, vaikuttavat edustuksen monipuolisuuteen ja voivat vaikuttaa hallitusmalliin sekä äänestäjien luottamukseen vaalitapahtumaan.

Pääryhmiä ovat enemmistö- ja suhteelliset järjestelmät sekä sekajärjestelmät. Enemmistöjärjestelmät, kuten first-past-the-post tai kaksivaiheinen kierros, korostavat yksittäisen voittajan enemmistöä ja voivat johtaa selkeämpään hallitusvalltaan. Suhteellinen edustus jakaa paikat suhteessa saatuun äänimäärään, usein puolueiden listoilla ja käytettäessä D’Hondt- tai Sainte-Laguë -laskentatapoja. Sekajärjestelmät yhdistävät näitä malleja, esimerkiksi uudelleenrakennetuissa järjestelmissä, joissa osa paikoista jaetaan suhteellisesti ja osa enemmistöperiaatteella.

Äänestystapoihin kuuluu myös ballottina käytettävän listan rakenne ja äänestystavan käytännön toteutus. Tämä voi tarkoittaa suljettuja tai avointa listoja, jolloin äänestäjä voi valita ehdokkaan yksittäisestä listasta, sekä erilaisia äänestyslippuja, postitus- ja etääänestysmahdollisuuksia. Eri maiden säännökset vaikuttavat luottamukseen, osallistumiseen ja äänestyskäyttäytymiseen.

Esimerkkeinä: Suomessa käytetään avolistapohjaista suhteellista edustusta, jossa paikat jaetaan D’Hondt-menetelmällä. Yhdysvalloissa yleiset vaalit perustuvat yksinkertaiseen enemmistöön useissa osavaltioissa, ja Ranska käyttää kaksivaiheista järjestelmää. Saksassa käytetään sekajärjestelmää, joka yhdistää suhteellisen ja enemmistöperusteisen jakamisen. Vaaleja ohjaavat lain ja perustuslain pykälät sekä vaalien luotettavuuden ja saavutettavuuden tavoitteet.