väestönmuutoksesta

Väestönmuutos tarkoittaa väestön määrän ja rakenteen muuttumista ajan kuluessa. Keskeisiä tekijöitä ovat luonnollinen vaihtuvuus, syntyvyys ja kuolleisuus, sekä muuttoliike, kuten maahanmuutto ja maastamuutto. Näiden voimien yhteisvaikutuksesta syntyy ikäjakauman muuttuminen sekä väestön kokonaismäärän kasvu tai taantuma.

Demografinen siirtymä kuvaa väestönmuutoksen yleistä kulkua: kehittyvissä maissa kuolleisuus laskee nopeammin kuin syntyvyys ja nuorta väestöä syntyy paljon; teollistuneissa maissa syntyvyys laskee ja väestö vanhenee. Migraatio voi sekä tiivistää nuorta työikäistä väestöä että tasata ikäjaon vaikutuksia.

Maapallon alueellinen kuvio vaihtelee: monissa kehitysmaissa väestö kasvaa nopeasti ja kaupunkirakenteet muuttuvat, kun taas monissa vanhenevissa maissa väestö kutistuu tai ikääntyy. Kansainvälinen muuttoliike muokkaa sekä vastaanottajamaiden että lähtömaiden väestöä. Urbanisaatio sekä koulutuksen paraneminen usein kiihdyttävät muutoksia.

Väestönmuutoksella on laajoja vaikutuksia talouteen ja yhteiskuntaan: työikäisen väestön määrä vaikuttaa talouskasvuun ja julkiseen talouteen; vanheneva väestö rasittaa sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja julkista taloutta; maankäyttö ja rakentaminen sekä koulutuksen tarve muuttuvat.

Tilastointi seuraa väestönmuutosta syntyvyydellä, kuolleisuudella, nettomuutolla ja ikä- sekä sukupuolirakenteen muutoksilla. YK:n ja maiden tilastot sekä väestöennusteet tarjoavat kontekstin politiikan suunnittelulle.