uudelleenyhdistämistä

Uudelleenyhdistäminen tarkoittaa prosessia, jossa aiemmin eriytyneet tai jakautuneet alueet, järjestelmät tai ryhmät palautetaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Se voi olla poliittinen, hallinnollinen, taloudellinen tai sosiaalinen ja se voi syntyä sotilaallisen voiton, miehityksen päättymisen, itsenäistymisen vastakkaisten osapuolten sopimuksen tai pitkäaikaisen erimielisyyden ratkaisemisen seurauksena.

Tyypiltään uudelleenyhdistäminen voi olla valtio- tai alueyksikön tasolla, organisatorisen rakentamisen palauttamista yhteen organisaatioon tai kulttuuristen ja yhteisöllisten siteiden uudelleen vahvistamista. Yleisiä muotoja ovat valtioiden välinen reunifioituminen, alueiden itsehallinnon palauttaminen yhden järjestelmän alle sekä työntekijä- ja yhteisötasoinen integraatio.

Prosessi etenee usein monimutkaisena, ja siihen kuuluu neuvottelut, oikeudelliset muutokset, perustuslailliset tai lainsäädäntömuutokset, mahdollisesti kansanäänestykset tai vaalit, lainsäädännön harmonisointi, institutionaalinen integraatio sekä taloudellisten rakenteiden ja infrastruktuurin yhteensovittaminen. Siirtymävaihe voi sisältää siirtomaksuja, omistajuuden ja verotuksen uudelleenjärjestelyjä sekä oikeudenmukaisuuteen ja palauttamiseen liittyviä ratkaisuja.

Vaikutukset ovat monitahoisia. Uudelleenyhdistäminen voi vahvistaa poliittista vakaumusta ja taloudellista toimeliaisuutta, mutta siinä on myös riskejä, kuten sosiaalinen jännitteisyys, alueelliset erot, institutionaaliset sopeutumisvaikeudet sekä muistion ja identiteetin kysymykset. Onnistunut prosessi vaatii laaja-alaista legitiimiä päätöksentekoa, riittävää kansalaisten tukea sekä selkeää oikeudellista ja taloudellista suunnittelua.

Yleisnäköisesti tärkein kokonaiskysymys on, miten uudelleenyhdistäminen palauttaa vakauden ja oikeudenmukaisuuden samalla kun tunnistaa ja käsittelee aiempia erimielisyyksiä ja kärsimyksiä. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Saksan reunifioituminen vuonna 1990.