uudelleenlevityksestä

Uudelleenlevitys tarkoittaa tulojen tai varallisuuden siirtämistä yhteiskunnassa julkisen vallan toimesta. Tavoitteena on kaventaa tuloeroja sekä tarjota taloudellista turvaa ja vakautta. Uudelleenlevitys toteutuu useilla keinoilla: verotus, tulonsiirrot sekä in-kind-palvelut kuten terveydenhuolto ja koulutus. Lisäksi sitä käytetään asumisen tukemisessa sekä eläke-, työttömyys- ja sairausvakuutusten muodossa.

Käytännössä uudelleenlevitys pyrkii sekä pienentämään köyhyyttä että luomaan tasavertaisempia mahdollisuuksia osallistua talouteen. Se voi lisätä kulutusta ja hyvinvointia, mutta herättää myös keskustelua työnteon kannustimista, julkisen sektorin koosta sekä rahoitusvastuusta.

Historiallisesti uudelleenlevitys on olennainen osa hyvinvointivaltiokehitystä. Monissa maissa on rakennettu järjestelmiä, joissa progressiivinen verotus, sosiaaliturva sekä julkiset palvelut muodostavat kehyksen. Eri maiden mallit vaihtelevat sen mukaan, millaisia tulo- ja sosiaaliturvaetuja ne tarjoavat.

Mittareita politiikan arvioinnissa ovat esimerkiksi köyhyys- ja tulonjakotason muutokset sekä julkisen talouden kestävyys ja vaikutukset kannustimiin.