uudelleenkorroosiota

Uudelleenkorroosio, joka tunnetaan myös nimellä sekundäärinen korroosio tai itsensä pahentava korroosio, on ilmiö, jossa materiaalin korroosio tuottaa tuotteita, jotka edistävät tai nopeuttavat edelleen korroosiota. Tämä on erityisen yleistä metallien kohdalla, joissa hapettumisesta muodostuu helposti liukoisia tai reaktiivisia yhdisteitä. Nämä yhdisteet voivat sitten reagoida ympäristön kanssa tai metallin itsensä kanssa luoden positiivisen palautesilmukan, joka kiihdyttää tuhoutumista.

Yksi tunnettu esimerkki uudelleenkorroosiosta löytyy teräksen tapauksessa, erityisesti silloin kun se altistuu kosteudelle ja hapelle. Alkuperäinen ruostuminen tuottaa rauta(III)oksideja ja -hydroksideja. Jos nämä ruostekerrokset ovat huokoisia tai halkeilevia, ne eivät tarjoa suojaa alla olevalle metallille. Lisäksi, jos ruosteen sisälle jää suolaa, se voi lisätä paikallista elektrolyyttisyyttä ja edistää galvaanista korroosiota, jolloin muodostuu uusia rautaioneja, jotka sitten hapettuvat uudelleen.

Toinen ilmiö liittyy tiettyihin metalliseoksiin tai käsiteltyihin pintoihin, joissa tiettyjen alkuaineiden tai yhdisteiden esiintyminen voi pahentaa korroosiota. Uudelleenkorroosio on merkittävä tekijä materiaalien elinkaaren arvioinnissa ja voi vaatia erityisiä suojatoimenpiteitä, kuten pinnoitteita tai korroosionestoaineita, jotta materiaalin eheys säilyy pitkällä aikavälillä. Sen ymmärtäminen on tärkeää teollisuudessa, infrastruktuurissa ja missä tahansa sovelluksissa, joissa materiaalit joutuvat alttiiksi syövyttäville ympäristöille.