uniformisuus

Uniformisuus on käsite, jolla viitataan yhdenmukaisuuteen ja tasaisiin ominaisuuksiin eri paikoissa, tilanteissa tai ajankohdissa. Sitä käytetään sekä arkisessa kielessä että tieteellisissä yhteyksissä, joissa tarkoituksena on osoittaa laadun, rakenteen tai ilmiön johdonmukaisuus. Uniformisuutta tarkastellaan muun muassa suunnittelussa, tuotannossa sekä matematiikassa ja tilastotieteessä.

Matematiikassa uniformisuus liittyy uniformiin rakennukseen. Uniformisuudella tarkoitetaan sellaista rakennetta, jonka avulla määritellään, miten läheisiä pisteet ovat toisiinsa tilassa. Uniformiteetti koostuu entourages-nimisistä suhdejoukoista X×X, joiden avulla voidaan määritellä uniformisti jatkuvat funktiot sekä uniformisti konvergoituvat jaksot. Metriikkinen tila tuottaa luonnollisen uniformiteetin: kaksi pistettä ovat lähellä, jos niiden etäisyys on pieni. Uniformisuus yleistää metriikkäisiä tiloja ja mahdollistaa käsitteet kuten täydellisyys ja tiukkuus ilman valittua metriikkaa.

Tilastotieteessä uniformisuus liittyy tasajakaumaan eli uniformijakaumaan. Tällöin satunnaismuuttuja on määritelty välillä [a, b] tasaisesti; tiheys on vakio, odotusarvo ja varianssi ovat vakiintuneita arvoja (a+b)/2 sekä (b−a)^2/12). Uniformisuutta käytetään vertailuun ja mallien arviointiin, kun halutaan ennustaa ilmiön tasaisuutta tai riippuvuuksien purkamista.

Teollisuudessa uniformisuus tarkoittaa tuotteiden ja prosessien yhdenmukaisuutta: väri-, pinta- ja mitto-ominaisuuksien sekä laadun jatkuvaa tasaisuutta koko tuotantoketjussa.