ultraääniperäytymissanturit

Ultraääniperäytymisanturit, tunnetaan myös kaikuantureina, ovat laitteita, jotka käyttävät ultraääniääniä etäisyyden mittaamiseen tai kohteiden tunnistamiseen. Ne toimivat lähettämällä lyhyen pulssin korkeataajuista ääntä, joka etenee ilmassa tai muussa väliaineessa. Kun ääni kohtaa esteen, se heijastuu takaisin anturiin. Anturi mittaa ajan, joka kuluu äänipulssin lähettämisestä sen palautumiseen, ja laskee tämän perusteella kohteen etäisyyden.

Äänipulssin nopeus tunnetaan, joten etäisyys voidaan laskea kaavalla etäisyys = nopeus × aika / 2. Jakaja 2 tulee siitä, että ääni kulkee matkan kohteeseen ja takaisin. Ultraääniperäytymisantureita käytetään monenlaisissa sovelluksissa. Niitä löytyy autoista peruutusavustimina ja esteentunnistukseen. Teollisuudessa niitä käytetään nestetasojen mittaamiseen säiliöissä, kappaleiden paikantamiseen kuljetinjärjestelmissä ja pakkausten korkeuden tarkistamiseen. Robotiikassa ne auttavat robotteja navigoimaan ympäristössään ja välttämään törmäyksiä. Myös lääketieteessä ultraääntä käytetään kuvantamiseen, vaikka tässä yhteydessä puhutaan yleensä ultraäänilaitteista eikä niinkään peräytymisantureista.

Ultraääniperäytymisantureiden etuja ovat niiden kyky toimia ilman suoraa näköyhteyttä kohteeseen, ja ne voivat havaita läpinäkyviä tai savuisia kohteita, joita optiset anturit eivät näe. Ne ovat myös yleensä suhteellisen edullisia ja kestäviä. Haittoina voivat olla herkkyys tietyntyyppisille materiaaleille, jotka eivät heijasta ääntä hyvin (esim. erittäin pehmeät materiaalit), ja ilman virtaukset tai lämpötilavaihtelut voivat vaikuttaa mittaustarkkuuteen.