ulkoelektroninsa

Ulkoelektroninsa, eli valenssielektronit, tarkoittaa atomin uloimpien elektronikuorien elektroneja, jotka osallistuvat kemiallisiin sidoksiin ja reaktioihin. Ulkoelektronien määrä määräytyy elektronikonfiguraation mukaan ja näkyy usein jaksollisessa järjestelmässä ryhmän numerona. Pääryhmien alkuaineilla valenssielektronien määrä vastaa ryhmän numeroa: litiumilla on yksi, hiilellä neljä ja fluorilla seitsemän. Heliumilla uloin kuori sisältää kaksi elektronia, mikä tekee siitä täydellisen uloinsäteen sekä luonnostaan stabiilin ja käytännössä vähän reagoivan.

Ulkoelektronien rooli on keskeinen kemiallisessa sitoutumisessa: ne luovutetaan, vastaanotetaan tai jaetaan sidoksissa, jolloin muodostuvat ioniset, kovalenttiset ja metalliset sidokset. Valenssielektronien määrä määrittää hapetusnumeroita, ionoituvuutta ja elektronegatiivisuutta, ja siten yhdisteiden rakennetta sekä ominaisuuksia. Jaksoittaisessa järjestelmässä ryhmät antavat usein suuntaviivoja ulkoelektronien määrälle, mutta siirtymämetallien ja muiden poikkeusten tapauksissa tilanne on monimutkaisempi, koska d- ja f-orbitaalien osallistuminen muuttaa valenssien jakautumista.

Lisäksi ulkoelektronit vaikuttavat metallien johtavuuteen sekä yhdisteiden kemialliseen käyttäytymiseen ja biologisiin prosesseihin. Ymmärrys ulkoelektronien määrästä ja sijoittumisesta antaa olennaisen perustan jaksolliselle järjestelmälle sekä kemian ja materiaalitieteen sovelluksille.