uistinkalastus

Uistinkalastus on kalastusmenetelmä, jossa käytetään keinotekoisia uistimia kiinnitettynä koukkuun. Uistimet on suunniteltu jäljittelemään saaliin liikkeitä ja ravintoa, minkä vuoksi kalat saattavat iskeä niihin aktiivisesti. Menetelmää harjoitetaan sekä makeassa vedessä että suolaisissa vesissä, ja se on yleisesti suosittua sekä järvillä että joissa sekä osin rannikkovesillä Suomessa.

Varustus muodostuu yleensä vavasta, kelasta ja siimasta. Käytetään usein kevyehköä tai keskivahvaa vapaa sekä spinnere- (spinning) tai baitcasting-kelaa. Siima voi olla monofiililinjaa tai braidia, ja usein käytetään fluorokarbonileaderia koukun yhteydessä helpottamaan esillä pysymistä mahdollisissa terävissä piikeissä. Alkutilanteessa on hyvä varmistaa, että varusteet soveltuvat kalakalan pituuden ja veden syvyyden mukaan.

Uistimet ja niiden tyypit voidaan jakaa useisiin ryhmiin. Tavanomaisia ovat lusikat (spoons), spinnermallit (spinnerbaits), jigimuovit sekä minnow- ja crankbait-tyyppiset uistimet. Valinta riippuu kohdelajin, veden syvyyskerrosten ja veden kirkkauden mukaan. Värit ja toiminta vaihtelevat: luonnolliset sävyt kirkkaassa vedessä sekä kirkkaat kontrastit timeällisemmissä olosuhteissa.

Yleisimmät uistelukohteet Suomessa ovat ahven, hauki ja kuha, mutta uistinmenetelmällä pyydetään myös muun muassa kuolleita kaloja väljittäessä. Kalastuslainsäädäntö asettaa rajoituksia saaliskokoihin ja vapautuskäytäntöihin; vastuullinen kalastus ja vapautus ovat suositeltavia käytäntöjä.

---