täyslevyhaarniskan

Täyslevyhaarniska on kokonaisvaltainen teräspanssari, joka kattaa suurimman osan vartalosta. Sen tarkoituksena on suojata ritari tai raskaan ratsuväen jäsen iskujen, leikkuujen ja tärinöiden aiheuttamilta vammoilta sekä jakaa voima laajemmalle alueelle. Se oli yleinen varuste Euroopan ritarien keskuudessa 14.–16. vuosisadalla.

Koostumus ja suunnittelu: Täyslevyhaarniska koostuu rintapanssista ja selkäpaneelista, olkapanssareista, käsivarsien ja käsineiden panssareista, reisipanssareista, polvipanssareista sekä sääripanssareista ja jalkineista. Usein mukaan kuuluvat myös kurkunkuoja (gorget) ja joskus kasvojen tai pään suojaavat levyt. Levyjen liitosten ja nivelsiteiden kautta muodostuu nivelöity, liikkuva kokonaisuus. Materiaalina käytettiin pääasiassa terästä tai teräksen seosta; kansainväliset yksittäiset mallit vaihtelivat.

Historia ja kehitys: Täyslevyhaarniska kehittyi 1300-luvun lopulla ja saavutti huippunsa 1400–1500-luvuilla, erityisesti Länsi-Euroopassa. Eri alueilla oli pienoinen erottelu panssareiden muodoissa ja yksityiskohdissa, mutta perusidea pysyi samana: kattava suoja ilman liikkeiden täydellistä estämistä.

Käyttö ja rajoitukset: Sitä käytettiin sekä sotilaallisessa taistelussa että turnajaisissa. Vaikka se tarjosi erinomaisen suojan, se painoi yleensä noin 20–25 kilogrammaa, teki liikkumisesta raskasta ja oli kallis sekä vaati huoltoa. Raskas arkkitehtuuri teki haarniskan sekä haavoittuvaksi vaihteluille että nopeille tulivoima-asetuksille.

Perintö: Nykyään täyslevyhaarniskat säilyvät suurina osana museoita ja rekonstruoinneissa. Ne tarjoavat tärkeän näkökulman keskiajan sotilaslaitokseen sekä rituaalisiin ja psykologisiin ulottuvuuksiin.