työstökelpoisuuden

Työstökelpoisuus on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa, kuinka helposti ja kustannustehokkaasti sitä voidaan muokata tavallisilla työstökoneilla ja prosesseilla, kuten sorvaus, jyrsintä, poraus tai hionta. Hyvä työstökelpoisuus tarkoittaa alhaisempia leikkausvoimia, pienempää työkalun kulumista sekä parempaa pintalaatua, mikä usein pienentää energiankulutusta ja tuotantokustannuksia.

Se riippuu sekä materiaalin ominaisuuksista että työstöolosuhteista. Keskeisiä tekijöitä ovat metallin koostumus, kovuus ja rakennetyyppi, lämpötilakestävyys sekä mahdollinen kovuuden vaihtelu. Lisäksi työkalun geometria, leikkuunopeus, syöttö sekä jäähdytys- ja voitelumenetelmät vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka helposti materiaalia voidaan työstää.

Työstökelpoisuutta arvioidaan usein kokeellisesti. Tyypillisiä mittareita ovat työstökelpoisuusindeksi tai -arvo, joka suhteutetaan viitemateriaaliin ja saa arvon 100 tietyllä standardilla. Arviointi perustuu kokeellisiin tuloksiin, kuten leikkausvoimiin, työkalun kulumiseen, pintalaatuun ja energiankulutukseen.

Esimerkkejä materiaaleista: alumiiniseokset ovat usein erittäin työstökelpoisia; tavalliset rakenneteräkset kohtuullisia tai hyvinkin työstökelpoisia; ruostumattomat teräkset sekä keraamiset ja erittäin kovakiskoiset materiaalit voivat olla haasteellisempia. Työstökelpoisuutta voidaan parantaa oikean työkalun valinnalla, riittävällä jäähdytyksellä ja voitelulla sekä prosessin optimoinnilla.