työmarkkinasäännöstely

Työmarkkinasäännöstely viittaa joukkoon lakeja, säädöksiä ja sopimuksia, jotka säätelevät työnantajien ja työntekijöiden välistä suhdetta. Tavoitteena on yleensä luoda tasapainoiset työmarkkinat, jotka edistävät sekä työntekijöiden oikeuksien suojaa että työnantajien toimintakykyä. Säännöstelyn keskeisiä osa-alueita ovat muun muassa työsopimuslaki, työehtosopimukset, työehtojen vähimmäistaso, työturvallisuus, syrjinnän kielto ja työttömyysturva.

Työsopimuslaki määrittelee perussuhteet, kuten työsopimuksen teon, sen päättämisen ja lomarahaa koskevat ehdot. Työehtosopimukset ovat työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen välisiä sopimuksia, jotka tarkentavat ja usein parantavat lakisääteisiä vähimmäisehtoja tietyillä aloilla. Nämä sopimukset voivat koskea palkkoja, työaikaa, lomia ja muita työsuhteen ehtoja.

Työmarkkinasäännöstelyllä pyritään ehkäisemään työntekijöiden hyväksikäyttöä, takaamaan turvalliset ja terveelliset työolosuhteet sekä edistämään työelämän vakautta ja ennustettavuutta. Samalla sen on tasapainotuttava siten, ettei se merkittävästi heikennä yritysten kilpailukykyä tai työpaikkojen luomista. Säännöstelyn taso ja luonne vaihtelevat maittain.