työehtosopimuksesta

Työehtosopimuksesta (työehtosopimus, TES) viittaa Suomessa käytännössä kollektiiviseen työehtosopimukseen, joka määrittelee työntekijöiden ja työnantajien väliset työehdot. TES on neuvoteltu sopimus, jonka osapuolet muodostuvat ammattijärjestöistä ja työnantajokeskus- tai -liitoista, sekä mahdollisesti toimialakohtaisista tai yrityskohtaisista ryhmistä. TESin keskeinen rooli on täsmentää ja täydentää työ- ja työttömyyteen liittyvää lainsäädäntöä sekä tarjota konkreettiset säännöt palkoista, työajoista ja muista työehdoista.

TES voidaan solmia sekä toimialakohtaisesti että yritys- tai työnantajarajoja koskien. Siten se voi kattaa koko toimialan tai rajata soveltamisen tiettyyn työnantajaan tai sopimusalueeseen. TES sitoo niitä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat TESin piirissä sekä ne, joihin TESin soveltaminen on laillisesti tai sopimuksin tarkoitettu. TESin ehdot ovat yleensä sitovia niiden osapuolien sekä mahdollisesti laajentamisen kautta laajemmän ryhmän osalta.

Sopimuksen sisältöalueisiin kuuluvat muun muassa: palkka- ja palkkatasot, työaika ja lepoaika, ylityö, vuorotyö, lomat ja vuosiloma, sairausajan palkanmaksu, irtisanomisaika, työturvallisuus, koulutus sekä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät määräykset. Työehtosopimus voi asettaa etuuksia, jotka ovat yleisten lakien ja asetusten edellä, mutta se ei voi heikentää pakottavaa lainsäädäntöä.

TESin voimassaolo ja soveltaminen määräytyvät sen allekirjoituspöydän ja mahdollisten laajentamispäätösten perusteella. Kun uusi TES neuvotellaan ja hyväksytään, se korvaa tai täydentää aikaisemman sopimuksen.