tutkimusperinnössä

Tutkimusperinnöstä käytetään termiä tutkimusperintö tarkoittaaksemme tutkimuksen aikana syntyvien aineistojen, käytäntöjen ja kulttuurin säilyttämistä ja siirtämistä seuraaville sukupolville. Se kattaa sekä aineellisen että digitaalisen todistusaineiston, kuten julkaisut, datat, ohjelmistot, menetelmäkokoelmat sekä tutkimusta tukevat standardit ja opetusperinteet. Tutkimusperinnön muodostavat sekä konkreettiset kirjastojen, arkistojen ja tutkimusinfrastruktuurien säilyttämät aineistot että epämuodolliset käytännöt, kuten viittaus- ja julkaisukäytännöt sekä tutkimuseettiset ohjeistukset.

Perinnön tarkoitus on varmistaa tutkimusten replikointimahdollisuudet, läpinäkyvyys sekä tiedon saatavuus tuleville tutkijoille. Keskeisiä osia ovat julkaisumateriaalit, datat, koodit ja dokumentaatio sekä niihin liittyvä metatieto. Avoimen tieteen periaatteet sekä pitkäjänteinen säilyttäminen tukevat tätä perintöä. Lisäksi perintöön kuuluu koulutuksellinen ja kulttuurinen siemen: miten tutkimusta tehdään, raportoinnissa käytetyt käytännöt sekä eettiset normit.

Haasteita aiheuttavat digitaalisen aineiston volyymi ja tekninen obsolesenssi, oikeudelliset ja yksityisyyteen liittyvät rajoitukset sekä resurssien niukkuus. Datanhallinnan suunnitelmat, kansainväliset standardit ja infrastruktuurien kestävä rahoitus ovat avainasemassa. Tutkimusperinnön hallinta vaatii sekä institutionaalista politiikkaa että kansainvälistä yhteistyötä, jotta tieto säilyy käyttökelpoisena ja hyödyllisenä tuleville sukupolville.