tutkimuskielessä

Tutkimuskielessä viitataan tieteelliseen kirjoittamiseen ja puheeseen, jossa ideat esitetään täsmällisesti, johdonmukaisesti ja toistettavasti. Se kattaa sekä äidinkielisen että vieraskielisen tieteellisen viestinnän ja sitä käytetään yleisesti artikkeleissa, tutkimusraporteissa, opinnäytetöissä sekä esityksissä. Tavoitteena on mahdollistaa aukoton ymmärrys, toistettavuus ja vertaisarviointi.

Keskeisiä piirteitä ovat tarkka terminologia ja määritelmien operatiivinen kuvaus, datan ja menetelmien kuvailu sekä tulosten looginen johtopäätösten tukeminen. Tieteellinen kieli suosii objektiivisuutta ja hedttä sisältävää ilmaisua sekä viitteisiin ja todistusaineistoon perustuvaa argumentaatiota. Selkeys sekä yhdenmukaisuus terminologiassa ja rakenneilmaisussa helpottavat lukijoiden ymmärtämistä ja vertaisarviointia.

Tyyliltään tutkimuskieli noudattaa kirjoitusgenreja kuten tieteellisiä artikkeleita, tutkimusraportteja ja opinnäytetöitä. Tyypillisiin rakenteisiin kuuluvat tiivistelmä, johdanto, menetelmät, tulokset, keskustelu sekä lähteet. Kansainvälisessä tutkimuksessa käytetty englanninkielinen ala- ja yleiskieli on usein referenssipiste, mutta äidinkielisessä kontekstissa pyritään säilyttämään sekä kielellinen täsmällisyys että yleisön ymmärrettävyys.

Kieliluonteen kehittäminen on osa tutkimuskoulutusta. Haasteina ovat terminologian hallinta monikielisessä tutkimusviestinnässä, kääntämisen ja lokalisaation vaikutus sekä akateemisen viestinnän saavutettavuuden parantaminen.

---