tupakoimattomuutta

Tupakoimattomuutta tarkoittaa tilaa tai käytäntöä, jossa tupakkatuotteiden käyttöä ei harjoiteta. Termi kuvaa sekä yksilön henkilökohtaista valintaa että yhteiskunnallisesti edistettävää tilaa, jossa tupakointi on harvinaista tai sietämätöntä. Tupakoimattomuus on keskeinen tavoite kansanterveydessä ja tupakkatuotteiden käytön rajoittamisessa.

Terveysvaikutukset ovat merkittävät. Tupakointi lisää riskiä sydän- ja verisuonitaudeille, keuhkosairauksille ja monille syöville, ja jatkuva tupakointi suurentaa näiden sairauksien todennäköisyyttä. Tupakoimattomuus vähentää sekä käyttäjän riskejä että altistuneiden, kuten passiivisen tupakoinnin kohteiden, terveysriskejä. Hapetus- ja sisäilmaympäristön laadun paraneminen sekä hengitettävän ilman puhdistuminen ovat nopeasti huomattavissa.

Politiikassa ja väestötasolla tupakoimattomuutta edistetään muun muassa lait ja säädökset, jotka rajoittavat tupakkatuotteiden myyntiä nuorille, kieltävät tupakoinnin kaikissa julkisissa tiloissa, sekä muodostavat hintapolitiikan ja mainontakielot. Työpaikoilla ja oppilaitoksissa voi olla tupakointikieltoja sekä käytännön tukea lopettamiseen.

Lopettamisen tukemisessa korostuvat sekä lääkinnälliset keinot että neuvonta. Käytössä ovat nikotiinikorvaushoidot sekä lääkkeet kuten varenikliini ja bupropioni, sekä käyttäjälle räätälöity tuki ja neuvonta. Digitaaliset työkalut ja vertaistuki voivat tehostaa lopettamista ja ylläpitoa.

Kansainvälisesti tupakoimattomuudesta on tullut yleisempi tavoite; useat maat ovat vahvistaneet tupakkalainsäädäntöä ja terveyspoliittisia toimia vauhdittaakseen vähentämistä ja suojellakseen myös nuoria passiivisilta altistuksilta.