tuoteturvallisuuslainsäädäntö

Tuoteturvallisuuslainsäädäntö käsittää ne lait, säädökset ja viranomaisohjeet, joiden tarkoituksena on varmistaa, että markkinoille saatettavat kuluttajatuotteet ovat turvallisia käytössä. Lainsäädäntö kattaa sekä ennalta arvioidut turvallisuusvaatimukset että tuotteen markkinoinnin jälkiseurannan, ja se koskee valmistajia, maahantuojia sekä jakelijoita vastin tooteturvallisuudesta.

EU:n tasolla tuoteturvallisuusperusta löytyy yleisestä tuoteturvallisuusdirektiivistä (GPSD) sekä useista sektorikohtaisista direktiiveistä ja säädöksistä. GPSD asettaa yleiset turvallisuusvaatimukset, antaa vastuun laajuudesta sekä oikeuden markkinoilla potkaista turvallisuuspuutteet ja ilmoittaa asiasta kansallisille viranomaisille. Monissa tapauksissa tuotteisiin liittyy CE-merkintä sekä yhteensopivuus- ja riittävyysvaatimuksia. Lisäksi turvallisuusvalvontaa tukevat kansainväliset tiedonsiirtokanavat, kuten RAPEX-järjestelmä vaarallisista ei-ruokatuotteista.

Suomessa tuoteturvallisuuslainsäädäntöä toteuttavat pääasiassa viranomaistahot, kuten Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) sekä Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV). Tukes valvoo erityisesti kuluttajatuotteiden turvallisuutta, väline-ohjeistuksia sekä lainsäädännön noudattamista tietyillä toimialoilla. KKV puolestaan vastaa kuluttajansuojan yleisestä valvonnasta, markkinavalvonnasta sekä asioiden käsittelystä, joissa tuoteturvallisuus ja kuluttaja-tiedottaminen kytkeytyvät toisiinsa.

Soveltamisalue kattaa yleensä kuluttajatuotteet, kuten elektroniikka, leluja ja kodin tarvikkeita; joillakin tuoteryhmillä on kuitenkin erillislainsäädäntöä (esimerkiksi kosmetiikat, elintarvikkeet tai rakennustuotteet). Tuoteturvallisuuslainsäädännön tavoitteena on ehkäistä vahingot ennen ja jälkeen markkinoille pääsyn sekä tarjota keinoja palauttaa vialliset tuotteet takaisin markkinoilta.